Filosofiakirjoitus, elikkäs pelkkää diibadaabaa!

IHMETTELY 1.
Tuumailin tässä, että miksihän ihmiset haluaa kategorisoida kaiken. Kaikki asiat kuuluvat johonkin ryhmään tai kategoriaan. Esimerkiksi Ford kuuluu autoihin, johon kuuluu autonosat, johon kuuluu konepelti, johon kuuluu metalli, johon kuuluu sitä ja tätä.

Asioita voi siis alkaa selittämään itselleen menemällä joko pienempiin tai isompiin ryhmiin. Konkreettiset (käsinkosketeltavat) asiat eivät näytä olevan ainoa asia, joita kategorisoidaan. Esimerkiksi musiikkia ja palveluita voidaan kategorisoida.

Mutta miksi? Helpottaako se jotenkin asioiden hahmottamista vai olisiko kyseessä jonkinlainen tietojenkäsittelyn vaatima ratkaisu? Jos kaikki asiat ja tiedot olisivat erillään toisistaan, niin mitään ei löytäisi kun sitä haluaisi.

Negatiivisena kategorisointia pitävät muusikot, jotka eivät halua hengentuotteidensa kuuluvan vain johonkin kategoriaan, vaan kuvittelevat omien tuotoksien olevan jotenkin aivan omaa luokkaansa. (<-- Huomaa sanaleikki...)

Vakavammin ajateltuna ihmisiäkin kategorisoidaan esimerkiksi sukupuolen ja iän perusteella, mutta kaikki kuuluvat kuitenkin ihmisryhmään. Kuitenkin esimerkiksi eri värisiä ihmisiä on usein rajattu kuulumaan eri ryhmään(rotuun), jolloin ryhmittelijä voi käsitellä kokonaista porukkaa yhtenä klönttinä - usein myös yleistää kaikkien ryhmään kuuluvien toimivan samoin.

Ehkäpä ihmisen luontainen ajattelutapa on parempi hallitsemaan isoja kokonaisuuksia. Kuitenkin luonto ei toimi samoin. Eri ryhmiin kuuluvat eläimet (vaikkapa erirotuiset koirat) voivat saada aikaan pentuja. Voiko siis esimerkiksi punatulkku tuntea jonkinlaista yhtenevyyttä pöllön kanssa? Luulen, että eläin näkee vain toisen eläimen, jos sitäkään.

IHMETTELY 2.
Mitä on intohimo? Halu tehdä jotain todella paljon, mutta joka muuttuu sairaudeksi, kun tarpeeksi antaa vallan? Tuleeko harrastuksesta intohimo? Ja, mitä eroa on intohimolla ja addiktiolla?

Dr. Philin kaltaisten tyyppien mukaan intohimo muuttuu sairaaksi, kun henkilö ei voi enää sitä hallita. Mitähän sekin sitten tarkoitta? Ulkopuolinen ihminen päättää toisen puolesta, että henkilö käyttää liikaa resurssejaan jonkin asian tekemiseen. Miten kukaan voi tietää mikä on toiselle hyväksi, ellei henkilö itse sitä ymmärrä?

Voihan olla, että ihminen käyttää huumeita (intohimoisesti) ja kuolee lopulta huumeiden yliannostukseen. No, miksi tämä sitten olisi automaattisesti huono juttu? Ihmisillähän piti olla vapaus tehdä omalle vartalolleen mitä haluaa, mutta itsemurha tai vaikkapa nyt juuri huumeidenkäyttö on lailla kielletty. Luulen, että ne ovat kiellettyjä, koska ne usein aiheuttavat henkilön kuoleman. Yhteiskunta on kuitenkin sijoittanut jokaiseen ihmiseen kapitaalia, joten on yhteiskunnalle parempi, että henkilö pysyy hengissä.

Masentavaa ajatellaa vastakohtaa, eli ihmistä ilman intohimoja. Itsekseni olen kehitellyt yhtälöä, jossa X = intohimon määrä ja Y = elämän laatu. X * Y = ihmisen elämä. (<-- Huomatkaa jälleen sanaleikki. LAME!) Elikkäs ihmisen elämä muuttuu, kun ihmisellä on intohimo johonkin. Lisäksi elämän laadun (elikkäs intohimosta saatujen positiivisten kokemustan kautta) merkitys ihmisen elämään on toinen muuttujani.

Esimerkiksi Pasilassa usein leikitellään (Pöysti-hahmo) elämän keveyden ja mitäänsanomattomuuden paradoksilla, jossa periaatteessa olet valmis melkein mitä vain (fyysinen terveys), mutta et tiedä mitä oikein haluaisit tehdä (henkinen terveys). Tähän tilanteeseen yhtälöni (nimeltään muuten "Vittupääteoria") toisi pientä vinkkiä.

Eli mitä enemmän ihmisellä on intohimoa ja siitä saavutettu positiivista kokemusta, niin sitä parempi ihmisen elämä on. Voisikohan asia olla näin?

IHMETTELY 3.
Jokaiselle mietittäväksi kotiläksynä: onko tämä kiellettävä?!