Pienet piirit

Olen huomannut, etten ole matkustanut mihinkään pitkään toviin. Lisäksi, kotikaupunkini on pysynyt samana koko ikäni, enkä kotikaupungissanikaan liiku juuri missään. Samalla läheiset ystävät ja sukulaiset suunnittelevat ja toteuttavat reissuja sinne tänne - osa ulkomaille saakka.

Tämä näkyy mielestäni myös blogitekstieni lisäksi myös elämääni ja ajatuksiini - nimittäin kaikki edellä mainitut ovat mitä enenevässä määrin pikkujuttuihin takertelua, kapeasta perspektiivistä katsottuja ja (mikä pahinta) täysin kaavoihin kangistuneita.

Tänä (niinkuin viimekin) kesänä olisi tarkoitus käydä Tampereella tervehtimässä "Anonyymia Maisteria" ja ehkä "Anonyymia Graafikkoa" Helsingissä, mutta siihenpä se tulee jäämään. Lisäksi, koko kesälomamatkani on vaarassa kapitaalin puutteen vuoksi. Yleensä olen kesällä (viimeistään) tienannut sen verran oravannahkoja, että pääseen edes kunnanrajan toiselle puolen - nyt näyttisi, että kesätöitä ei löydy.

Haaveilen, että pääsisin joskus käymään pyramideilla, vapauden patsaalla ja kaikenmaailman "isommilla nähtävyyksillä", mutta nyt huomaan että olen kohta 30-vuotias kotisonni, joka käyttää vapaa-aikansa juomalla kaljaa ja surffaamalla netistä ulkomaiden asuntoesittelyjä (ja youtubesta pätkiä tyyliin "New York Apartment Living Guide"). Ääh!

Mikä sitten estää minua matkaamasta ja/tai muuttamasta vaikkapa New Yorkkiin? Ei tietenkään mikään muu, kuin minä itse. Rahaa saa pankista tätä nykyä jokainen ja kesälomakin on opiskelijalla pitkä. Totuus kai lienee, että nykyinen elämäni on niin sanotusti "kunnossa" ja yritän olla "rikkomatta" toimivaa pakettia. Kuitenkin tiedän, että jos ei revi paketin lahjapaperia, niin ei koskaan pääsee itse lahjaan saakka - elikkäs, jossen koskaan riko tuttua ja turvallista kaavaani, niin en tule koskaan olemaan lähes täysin (ei kokonaan, koska onko sitä ihminen ikinä kokonaan?) onnellinen.

Tällä hetkellä katselen siskoltani saamiani tuliaisia New Yorkista ja Pariisista. Hitto! Kokonainen maailma odottaa "tuolla ulkona", mutta silti sitä istuu tässä naputtamassa jonninjoutavia blogiin, jota lukee kourallinen ihmisiä. Vielä loppuun Narrylle toivotan rohkeutta ja sisua ulkomaanpestien haussa!