Pukeutuminen ei ole pelkkiä vaatteita

Mitä enemmän olen tavannut ihmisiä, sitä enemmän olen ymmärtänyt ettei pukeutuminen ole suoraan verrannollinen ihmisin kyvykkyyteen, älykkyyteen tai mihinkään muuhunkaan. Pukeutuminen kuitenkin tuo ihmisestä esiin yhden palasen niin sanotusta sanattomasta viestinnästä, joten ihan alasti ei varmaankaan kantsi käppäillä ihmisten ilmoilla. Pukeutumiskoodien ja työpukeutumisen lisäksi jossain tapauksissa voi pukeutumisellaan viestittää esimerkiksi kunnioittavansa henkilöä/tilannetta. Esimerkiksi hautajaisissa voi kunnioittaa edesmennyttä henkilöä pukeutumalla koruttomasti mustiin. Toisaalta taas esimerkiksi naamiaisiin on hyvä panostaa ainakin hiukan, että sulautuu joukkoon - eikä näytä yrittävän olla muita parempi. Lisäksi pukeutuminen voi olla yli- tai ali-tarpeen, jolloin yleensä käytäntö "Mieluummin yli kuin ali pukeutunut."

Omassa pukeutumisessani löydän itseni kummallisessa tilanteessa, jossa olisi niin sanotusti yleisesti hyväksytympää pukeutua niinkuin aikausen kuuluisi, eli ei enää lätkälippiksiä ja maastohousuja, vaan maltillisempia värejä ja jonkinlaista hienostuneisuutta. Kuitenkin samaan aikaan, kun ymmärrän että minut otettaisiin vakavammin ihmisenä jos pukeutuisin "aikuisemmin", olen tottunut pitämään tietynlaisia vaatteita lapsuudestani saakka - lisäksi olen hiton hyvä keksimään syitä "hyvän pukeutumisen" puolesta ja vastaan. Esimerkiksi pukeutumalla hyvin saa helpommin uskottavuutta ja näyttää toki tyylikkäämmältäkin, mutta toisaalta mietin onko parempi pukeutua paremmin vaikka tietää tietävänsä saman määrän asioita oli sitten vaatteet minkalaisia tahansa. Näiden esimerkki perusteluiden jälkeen puen päälleni ne samat ryysyt mitkä olen pukenut jo pitkään (monet jo yli kymmenen vuotta).

Lopuksi olen päätynyt ajatuksissani vaatteista ja pukeutumisesta seuraavanlaiseen johtopäätökseen: kun tiedostaa pukeutumisen tärkeyden ja ei-tärkeyden voi pelkällä pukeutumisella ottaa kantaa asioihin. Kuitenkaan en tiedä kumpi on parempi: se, että osaa pukeutua tyylikkäästi ja näyttää sillä eroavansa "maallikoista" (ja jotenkin pystyvänsä toteuttamaan "normielämisen" lisäksi myös ulkoisen puolen) vai ei halua pitää itseään mallinukkena, joka ratsastaa muodinoikkujen ja pinnallisuuden varjolla tietämättömyyden satamaan vaikkei oikeasti ymmärtäisi asioista sen enempää.