Tänään IltaLehden webskasaitilla oli uutinen: "Isä puukotti 3-vuotiasta poikaansa." Uutisen mukaan tapahtuma sattui Jyväskylässä, alkoholilla on osuutta asiaan ja 3-vuotias on erittäin vakavasti loukkaantunut.
Ja, että miksi kirjoitan asiasta. Noh. Tämänkaltaisia otsikoita (ja yleensäkin mediaa) on uutiset pullollaan. Mediakriittisenä ihmisenä (niinkuinkuin meille koulussa opetetaan) tätä esimerkkiuutista voisi tarkastella myös toisesta näkövinkkelistä, uutisarvosta.
Helpoin tapa olisi sanoa: "Mikä on tämän uutisen arvo?" ja "Miksi juuri tämä uutinen julkaistaan?" Jos kuitenkin kokeiltaisiin hieman erilaista lähtökohtaa ja kysyttäisiin: "Kuka uutisesta hyötyy?" ja "Milloin tämänkaltaisista uutisotsikoista tuli yleisesti hyväksyttyjä?"
Korostan, ettei minulla ole vastauksia, mutta ainahan voi spekuloida...
SPEKULOINNIN TOP3
1. IltaLehden myynti perustuu lööppeihin
2. Lukijat "tukeutuvat" toisiinsa, kun voivat päivitellä ilmiselvyyksiä
3. Ihmismieli turtuu
1.
IltaLehden uutisissa on tapana liioitella - etenkin juuri lööpin kohdalla. Edellä mainitsemani uutinen julkaistiin tänään kello 17:26, joten se ei paperiseen lehteen lööpiksi ehtinyt. Tämänpäiväsessä lööpissä Kirsi Ranto kertoo kuinka hänen asuntonsa ei mennyt kaupaksi. Lööppi kertoo jo aika paljon IltaLehden tasosta, joskin kaikessa reiluudessa monien aikakauslehtien otsikot eivät ole parempia.
Ohimennen lisäisin oman muistikuvani IltaLehdestä. Pienenä muksuna näin IltaLehden lööpin, jossa kerrottiin jonkun henkilön tehneen itsemurhan. En tiennyt mikä on itsemurha ja niinpä kysyin sitä vanhemmiltani. Vanhempani yrittivät parhaansa mukaan selvittää asiaa minulle. Ja ettei tilanne ollut vanhemmilleni vielä tarpeeksi epämiellyttävä muistan muutamien ihmisten katseet, kun meikäläinen kirkkain silmin kysyy: "Äiti, mitä meinaa itsemurha?" Point is: isolla tekstillä kirjoitettu lööppi saa niin lapsen kuin aikuisenkin huomion, mutta onko oikein että lööpeissä on usein lapsille sopimatonta mediaa (kuvia ja tekstiä)?
Lisäksi olen aina ihmetellyt miksei IltaLehteä (tai IltaSanomia) voi tilata. :P
2.
Muistatko vielä, kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden? Suurinosa suomalaisista varmaankin muistaa kuinka tuijotettiin telkkaria ja jännitettiin kaatuuko Ruotsi (hemmetin hurrit!). Myöhemmin sanottiin, että maailmanmestaruuden voitto nosti koko Suomen itsetuntoa ja auttoi taloudellisesti hankalina vuosina.
Edellä mainittu tapaus liitti suurenosan suomalaisista saman asian taakse. Oli yhteinen tavoite ja asia jonka vuoksi saattoi hetkeksi unohtaa omat vaikeutensa. Uskoisin, että esimerkiksi sodassa samankaltainen yhtenäisyys ja yhteen hiileen puhaltaminen näkyy vielä selvemmin - onhan kyse elämästä ja kuolemasta.
IltaLehden uutisissa on usein hyvin yksipuolista uutisointia, eli asiaa katsotaan yhdeltä kantilta (ja usein "Herra Nönnönnöö ei halunnut kommentoida asiaa." viestittä syyllisyyttä). Näin ollen jokainen lukija/kuulija tietää mikä on asian "parempipuoli", siis se hyvät vs. pahat asetelman parempi puoli. Esimerkiksi tuossa 3-vuotiaan puukotusuutisessa on selvästi "syytön" 3-vuotiaspoika ja "syyllinen" isä. Point is: kun asia esitetään näinkin selvästi voidaan helposti olla samaa mieltä.
3.
Ihmismieli tosiaan turtuu väkivaltaankin. Esimerkiksi Jonathan Gloverin kirjassa "Ihmisyys" kerrotaan kiduttajien tekniikoista ja taktiikoista, ja näistä yksi esimerkki on tuntemattomuus - eli jos kiduttaja ei tunne kidutettavaa, on kidutus helpompaa. Esimerkiksi lentokonepommittajalla voisi olettaa olevan helpompi tappaa kaukaa pommein, kuin tarkka-ampujen kiväärein, koska lentokoneesta käsin ei näe ihmisten kärsimystä.
Toisin sanoen, kun uutisointi näyttää karmivia kuvia kaukaisilta sotatantereilta, eikä koskaan "henkilökohtaista" (en tiedä onko tommoista sanaa olemassakaan) näytettäviä ihmisiä, voidaan helposti sanoa: "Vaihda kanavaa, tossa näkyy vaan jotain lähi-idän itsemurha uutisia." Point is: tekeekö media meistä turtuneita vai informoituja?
Kirjoittelin viimeksi hieman todennäköisyyksistä, joista lupasin ottaa tarkemmin selvää. Noh, muutamia hyviä sivustoja löytyi, joissa todennäköisyyttä selitettiin "kansantajuisesti". Ensiksikin, tiesin että matematiikka on opiskeltava aine, mutten tiennyt että matematiikalla itsellään on oma lehti: Solmu.
Solmulehden webskasaitilta löytyi ainakin seuraavanlainen sivu: "Sattuman matematiikkaa I - klassinen todennäköisyys". Kirjoittana mainitaan Helsingin Yliopiston matematiikan laitoksen assistentti Mika Koskenoja. Seuraavassa pari otetta mieleen jääneistä kohdista.
Kohta-1.
"Ensinnäkin, Ilta-Sanomien toimittaja soitti minulle muutama kuukausi sitten ja pyysi kommentoimaan Veijo Wirénin vasta ilmestynyttä kirjaa Näin voitan lotossa? (Gummerus, 2002). Kirjassa esitetyt menetelmät ''todennäköisten'' lottorivien löytämisestä on helppo osoittaa hölynpölyksi klassisen todennäköisyyslaskennan avulla (Ilta-Sanomat, 9.2.2002). Kirjan kirjoittaja intoutui kuitenkin vielä arvostelemaan toimittajaa - ja siinä samalla minuakin - kirjansa teilaamisesta Ilta-Sanomien yleisönosastolla 16.2.2002. Hänen mielestään ''kaavamainen'' matematiikka ei lainkaan sovi yhteen hänen luovan ajattelunsa kanssa; siitä on toki helppo olla samaa mieltä hänen kanssaan."
Kohta-2.
"Erityisen ilahduttavaa uskoisin lukijoille olevan, että lukiomatematiikka - suurelta osin jopa hyvin hallittu peruskoulumatematiikka - riittää vallan mainiosti esitedoiksi kirjoitussarjan seuraamiseen."
Kohta-3.
"Tilannetta tai ilmiötä, jossa esiintyy satunnaisuutta, kutsutaan satunnaiskokeeksi. Klassisessa todennäköisyydessä on voitava olettaa, että koe on mahdollista toistaa samoissa olosuhteissa rajattoman monta kertaa toistojen ollessa riippumattomia. Tämä ei aivan kirjaimellisesti ottaen ole tietenkään ikinä mahdollista muuten kuin periaatteena. "
Solmun nettijulkaisujen lisäksi löysin hieman matskua "täydellisestä nopasta". Matsku löytyi Mtv-3:sen Helmi-nettisivuilta otsikolla: "Arpakuutio - onnea vai sattumaa?". Seuraavassa kaksi otetta kyseistä julkaisusta.
Kohta-1.
"Vapaamuurarien symboliikassa kuutio kuvaa jaloa luonnetta, jonka yhteisön kasvatustyö muovaa esiin. Lisäksi kuutio ilmentää ihmisyyden temppelin perustaa, jolle vapaamuurarien siveellinen tapakasvatus ja luonteen harmoninen kehittäminen rakentuu. Raamatussa taivaallisen Jerusalemin ihannekaupunki kuvataan kuutionmuotoiseksi, ja samanmuotoinen on myös islamilaisten tärkein pyhiinvaelluskohde, Mekan Kaaba-temppeli."
Kohta-2.
"Kuutionmuotoisia vuorikristallikiteitä pidetään todisteina luonnon harmonisesta rakenteesta. Kuutio on myös lujan ja kestävän vertauskuva: sen jokainen sivu on täydellisen virheetön. Ominaista tälle muodolle on myös se, että luonnosta löytyy vain vähän kuutioita. Suurin osa kuutioista on ihmisen muovaamia."
Seuraavaksi ajattelin kirjoittaa opiskelusta.
Olen nyt muutaman kerran saanut kuulla kehoituksen mennä opiskelemaan lukioon. Aloin miettiä: ovatko ajatukseni (esimerkiksi nyt tämän postauksen mediakritiikki ja todennäköisyys-laskeminen) lukiontasoista kamaa. Ja, jos ovat niin kuinka pitkälle korkeakouluissa pääsee esimerkiksi mediantutkimisen saralla. Tarkoitan: jos esimerkiksi tämä todennäköisyyslaskennan juttu on lukiotasoista, niin onko nopan arvostelu jotenkin täysin itsestäänselvyys vaikkapa yliopistossa. Jos on, niin onko vastauksia netissä ja miksi tietuturvapuolella etsitään edelleen täysin satunnaista lukua?
Ehkä lukiossa opetetaan asioiden perusteet, joita korkeammilla koulutusasteilla voidaan sitten soveltaa. Jos asia on näin, niin se johtaa kysymykseen: miksi sitten useimmat ensimmäisen vuoden kurssit alkavat perusteista? Jos kerran lukiossa perusteet olisivat tulleet selviksi.
Myös opiskelun kriittisyys on aika erikoista. Opiskelijan pitää olla aikasta välkky pystyäkseen kritisoimaan perusteita, jos niiden sovelluksia/jatkokehittelyä opetetaan korkeammalla asteella. Vai oletko koskaan kuullut kenenkään korkeakoulu-opiskelijan tulleen tilittämään lukio-opettajalleen, että "Nyt, kun olen opiskellut tätä ainetta X kolme vuotta lisää, haluaisin tietää miksi opetit tämän kohdan näin ja noin?". Jos lukiossa esitetään aineiden perusteet, joiden puitteissa opitaan, niin on mahdotonta kyseenalaistaa mitä ei vielä hallitse. Ja, kun aineen hallitsee niin kiinnostus lukiomaikan opetukseen loppuu.
ON LOPPUKEVENNYKSEN AIKA! :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti