Radio-kasetti-cd-p2p-? (osa 2)

Nyt, kun vaihteeksi musiikkiteollisuus, piratismi, jne. ovat tapetilla, niin ajattelin hieman kirjoittaa ajatuksistani liittyen ko. asiaan. Olen nimittäin ennenkin kirjoittanut kuinka aloittelevat ja jo menestyneet/menestyvät artistit pitäisi pitää erillään esimerkiksi nyt levyjen hinnoitteluissa ja lainsäädännössä. Kuitenkin olen huomannut, että on olemassa myös toinen kriteeri artistien jaotteluun: sponsori. Toisin sanoen: miten voi olettaa, että Parkanolainen jazz poppoo ikinä pääsee levymyynnissä "pitkälle", kun levy-yhtiöt panostavat miljoonia (ellei tuhansia.. hehee..) artistien kuten Miley Cyrus sponsoroimiseen.

Tietenkin voisi kysyä, että miksi levy-yhtiöiden sitten pitäisi sponsoroida Parkanon jazz porukkaa. Vastauksena: levymyynnin ja maineen vuoksi. Levymyynti on tietenkin helppoa, kuin heinänteko, kun kohderyhmänä ovat teinit. Sillä, kun teinit saavat päähänsä idoloida(?) jotain artistia, ovat teinit valmiita sijoittamaan vanhempiensa rahat kaikkiin ko. artistin tuotteisiin. Samalla kuitenkin muut älyävät, että useimpien suosittujen poppareiden musiikki ja kaikki muukin on hyvin pitkälle tuotteistettua kamaa, joten on aivan turha sijoittaa senttejään moiseen.

Näin pientä aasinsiltaa hyväksi käyttäen päästään toiseen perusteluuni, eli maineen menetykseen. Levy-yhtiöt ovat pikkuhiljaa huomaamassa, että he taistelevat mahdotonta sotaa, jossa vastassa on toisaalta asiakkaat, mutta toisaalta asiakkaat jotka kopioivat levyjä toisilleen. Lisäksi levy-yhtiöiden maine on saanut kolauksia Radiohead vs. Miley Cyrus kaltaisten ihmeellisyyksien vuoksi. Kuten kaikki muistamme Radiohead on julkaissut musiikkia ilmaiseksi (tai noh, vapaavalintaisella maksulla) ja on muutenkin paremmassa maineessa (esimerkkinä Radioheadin esiintulo heidän faninsa taistelussa levy-yhtiötä vastaan). Lisäksi Radioheadin tiedetään oikeasti osaavan soittaa, säveltää, sanoittaa, jne. Samalla useista tuotteistetuista poppareista ei tiedä, että kuka laulaa ja milloin laulaa vai onko kenties lip-sync.

Kaiken kaikkiaan tekijänoikeus on viemässä (on jo vienyt) aivan liikaa oikeuksia myös muusikoilta itseltään. Esimerkkinä voisi ottaa Ylen Teemalla vast'ikään näkyneessä dokumentissa käsitelty remixaus. Jos haluat tehdä tunnetusta kappaleesta (tai sen osasta) remiksauksen, sinun tulee maksaa rojalteja. Olen samaa mieltä Teeman dokkarin kanssa: musiikin (ja esim. tieteessä patenttisotkut...) pitäisi antaa kehittyä, ilman rajoituksia. Dokumentissa käytettiin esimerkkinä Brasiliaa, jossa hallituksesta saakka oli otettu kanta rikkoa sääntöjä ja sallia remixaus (korjatkaa, jos olen väärässä). Vetoaisinkin nyt Suomen hallitukseen: antakaa suomalaisille mahdollisuus kehittää omanlaisia musikaalisia tuotoksia, ilman pelkoa lain rikkomisesta. Loppujen lopuksi aina sanotaan, että kaikki sointukulut ja rytmit on jo keksitty, joten kohta tekemällä millaista musiikkia tahansa, niin aina plagio jotakuta.

Lopuksi (Miley Cyruksesta suunnattomasti ärsyyntyneenä) haluaisin tuoda esiin ihmetykseni amerikan nuorisoa kohtaan (ja näin sitä meikäläinenkin yleistää). Miksi ihmeessä pitää jatkuvasti hokea tyhjiä fraaseja, joilla ei oikeasti ole mitään sisältöä?! On hemmetin vaikea seurata puhujan "punaista lankaa", kun vähän väliä hihkaistaan "like totaly" tai "you know". Esimerkkinä Miley Cyruksen puhetapa esimerkki. Ja, vielä ihan omana mielipiteenäni: hitto, että tympii toi teinien pikkutuhmailu. Esimerkiksi, miten Britney Spears voi edelleen olla teini-idoli?! Eikös parin muksun tekeminen, epämääräinen julkinen käytös ja kahelit poikakaverit jotenkin karistaisi imagoa. Ei muuten häiritsisi, mutta näitä pikkupilluja tunkee joka hemmetin mediasta koko ajan, eikä tosi-tv ohjelmat (esim. Idols) ainakaan poista tätä tilannetta - samaan aikaan monet bändit tekevät oikeasti pitkää päivää ja hiovat soundiaan, mutta eivät ikinä pääse edes näyttämään kykyjään.

Tsemppiä kaikille köyhille muusikoille! ;)