Näin meni syntymäpäivä ohi tänäkin vuonna. Haluaisin käyttää tämän mahdollisuuden ja kiittää minua muistaneita!
Miltä nyt tuntuu?
No, eipä kummemalta. Taas olen lähempänä maagista 30-vuoden ikää. Töissä on edelleen tylsää. Kevät on onneksi ihan kulman takana, eikä siitä ole enää kauan kesään ja kesälomaan.
Tähän loppuun vielä runo, jonka löysin internetistä. Sen on kirjoittanut Kaarlo Kramsu.
Kohtalon iva
Keinuu venhe pieni aaltoloilla,
Nuorukainen siinä haaveilee.
Mieli täyttyy kuvill' ihanoilla,
Silmät loistaa, huulet hymyilee:
"Viel' oon nuori, outo maailmalle,
Mutta voiman tunnen rinnassain.
Se mun nostaa kerran korkealle,
Vertaiseksi henkein mahtavain."
"Nimetönnä paisun mahtavaksi,
Enkä jouda hukkaan joutumaan.
Kun on mennyt vuosi taikka kaksi,
Nimi uusi loistaa yli maan."
Venhe aaltoloilla keikkuileepi,
Nuorukainen siinä haaveilee.
Myrsky nousee, aallot kuohuileepi,
Saalistansa meri ahnailee.
Vuotta kaksi virtaans aika peitti.
Kirkkomaahan ruumis kätketään,
Ruumis, jonka aallot rantaan heitti. -
Tuntenut ei sitä yksikään.
Lisätietoja K.Kramsusta löytyy ainakin osoitteesta: Oulun kaupungin verkkosivuilta.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti